tiistai 16. huhtikuuta 2013

Osa 10. Kuinka kaikki muuttuu pahempaan

Se oli aivan tavallinen ja rauhallinen ilta:


Luukas haki postin.


Heidi keräsi yliopiston ilmaisesineitä.


Ja Katariina laittoi illallista.


Mutta minuutissa rauha oli mennyttä eikä palaisi pitkään aikaan. Katariina tuijotti palavaa hellaa osaamatta tehdä asialle mitään.


Vasta kun Luukas tarttui vaahtosammuttimeen Katariinakin ymmärsi tilanteen ja alkoi tukahduttaa tulta miehensä seurana.
-Onneksi edes lapset pääsivät turvaan, hän sanoi.
-Oletko aivan varma? Luukas kysyi.
-Miksi niin?
-Ole nyt oikeasti varovainen Katariina, Luukas pyysi. -Muista kuopuksemme mahassasi,


Silti palo saatiin sammumaan ilman henkilövahinkoja. Hella olikin ainut joka meni pilalle.
 -Tämähän on hyvä, palolaitoksen henkilökunta kehui. -Meidän ei tarvitse tehdä mitään.
-Ihme palomiehiä, Katariina ajatteli, mutta ei sanonut mitään.


Luukas ja Katariina olivat vähistä vahingoista huolimatta vakaasti sitä mieltä ,että tilavampi talo vähentäisi tulipaloriskiä. Tässä uusi koti ulkoapäin. Katolle tulee jossain vaiheessa toinen kerros.


 Talo yleisessä kuvassa. (Makkari rakennettiin Luukaksen ympärille. Katto ei siis vuoda tai puutu ;) Ja tuo pienempi sänky poistettiin, koska Daniel ei kasvanutkaan lapseksi vielä talonrakennuspäivänä vain vähän myöhemmin.) Suurin huone on yhdisttetty olohuone ja ruokailutila, josta pääsee ovenkarmien läpi  keittiöön. Sen ja makkain välissä on ruusunpunainen vessa. Tuo pieni ja punertava nurkkahuone on Heidin.


 Lähikuva ruokailutilasta. Budjetti ei riittänyt parempaan sisustukseen, mutta Katariina päätti törsätä kunnolla antiikkipöytään. Keittiössä ei ole toistaiseksi vielä muuta kuin jääkaappi ja hella, mutta ovesta näkee seinät.


Tietokone, jonka vieressä olevasta ovesta pääsee...


...Heidin soppeen. Hän päätti muuttaa huoneensa tyylin oikein kunnolla ja eikö tullutkin onnistunut? (tuo fiftaritapetti on suosikkini)


Tässä on ovi ja kirjoituspöytä. Noudattavat samaa eksotiikka-50-luku linjaa.


Vielä lähikuva makuuhuoneesta. Siellä ei kyllä ole muuta kuin sängyt. :(

Tarinaan ->>


Vielä samana iltana Luukas päätti mennä (opettelemaan) uimaan. -Sekin taito on isänä tarpeellinen, hän selitti toiselle uimarille.


-Mutta hei, apua! Miten tässä pysyy pinnalla?! Luukas hätääntyi.Hän räpiköi henkesä hädässä pysyäkseen pinnalla apua huutaen.


Mutta uimalassa ei ollut enää ketään muuta, joten  Luukas ei saanut apua ja alkoi vajota veden alle.


-Ah. Viikatemies oletan, Luukas tervehti.
-Hei Luukas, Nyt on sinunkin aika päästä jo lepoon, Viikatemies sanoi.
-Niin, lepoon, Luukas toisti ja katosi.


Luukas haudattiin takapihalle uuden kotinsa taakse ja niin hänen elämänsä oli ohi.


-Isä on kuollut, Katariina sanoi Aidalle.
-Iti... tämä sanoi hiljaa.
Katriina olisi halunnut lohduttaa häntä, mutta hän ei löytänyt sanoja. -En näe häntä enää, hän ajatteli. -Ja meidän perheeseen syntyy yksi vauva, joka ei koskaan tapaa isäänsä,
Katariina olisi halunnut jättää kaiken ja kadota. Hän ei jaksaisi ilman Luukasta.


Heidi oli tuskin ehtinyt nukahtaa kun naapurihuoneesta kantautuva ulinakuoro herätti hänet. Ei auttanut muu kuin nousta ylös.


-Osaisinpa jonkin loitsun, jolla lapset voi hiljentää, hän ajatteli. Mutta sellaista ei ollut saatavilla, joten hän tyytyi huutamaan: -Olkaa jo hiljaa! Siitä huuto vain yltyi:
-Äitää! Heii kiutaa! Edith huusi.
-Hiiaa! Daniel säesti. Mä aluun tänkyyn!
-Luokaa! Aida huusi.
-Äiti! Hiljennä nämä! Heidi kiljui.


-En jaksa, Katariina ajatteli. -Riidelköön jos lystäävät, -Mitä väliä,


Varhain aamulla viimeinen vauva ilmoitti symtymästään ja Katariinalle tuli kiire sairaalaan.



Nousevan auringon loisteessa hän nousi taksiin. Hän ei ajatellut sitä että maailmaan olisi tulossa uusi elämä, eikä edes sitä että hänestä tulisi viiden lapsen yksinhuoltaja. Katariina ei ajatellut mitään.


Hän astui sisään sairaalaan ja lähti suunnistamaan synnytysosastolle. Kaikki sujui kuin hänet olisi ohjelmoitu tähän. Mutta Luukas puuttui.


Edvin Mesijärvi oli hurmaavan suloinen ja ihana vauva, mutta Katariina ei jaksanut kiinnittää tähän mitään huomiota. Hänen päähänsä mahtui vain yksi ajatus: Olen yksin kuuden lapsen yksinhuoltajana.


Kuuden, koska yllätyksenä oli syntynyt myös toinen vauva, joka sai nimekseen Amanda Mesijärvi.


Heidi oli lähtenyt harjoittelemaan taikomista kauas metsään. Siellä hän sai olla rauhassa äidin masennukselta ja pienten itkulta. Hän uskoi että Katariina ei unohtaisi lastenhoitoa.


Mutta Aida itki yksinäisyyttään pinnasängyssä. Vaikka Katariina kuuli sen, hän ei jaksanut tulla lapsensa luo.


 Edithin oli puolestaan nälkä, mutta häntäkään ei jaksettu huomioida.


Kaiken hässäkän keskellä Daniel kasvoi lapseksi. Kone arpoi uudeksi piirteeksi kleptomaanin.
-Äiti... Mikä sinun on? Äiti?


Katariina oli nukahtanut lattialle. Daniel tuijotti häntä paniikissa, mutta päätti lopulta soittaa Heidlle, joka lupasi viedä Katariinan lääkäriin.


Kotona Daniel pukeutui ja antoi Edithille puuroa ennen lastenvahdin tuloa.
-Eikö olekin mukavaa, kun tänne tulee joku joka osaa, ja jaksaa hoitaa? hän jutteli siskolleen.


Daniel oli menossa nukkumaan kun lastenhoitaja saapui.
-Luetaanko iltasatu? hän kysyi.
-Eikö sinun pitäisi mennä Aidan luo? Daniel kysyi. -kuuletko miten se itkee?
-Voi. Siskosi vain ikävöi äitiä, lastenhoitja sanoi.-Se menee ohi. Ei sinun pidä uhrautua liikaa,


Lastenhoitaja haki hyllystä Johannan katoamisen ja alkoi lukea. Daniel kuunteli vain puolella korvalla. -Nyt Amandakin itkee, hän ajatteli. -Miksei heitä hoideta?


-Aarg! Miten nuo lapset voi vaientaa?! lastenhoitaja kirkui ja piteli korviaan.-Daniel sinun pitäisi jo nukkua!
-Miten  muka? Daniel kysyi. -Minua väsyttää, mutta ei tässä melussa voi nukkua,
Silloin ovikello soi.


Daniel puki päällensä vähän vaatteitaja meni avaamaan. Ovella oli tyylikkääseen jakkupukuun pukeutunut nainen.
-Lastensuojeluyhdistyksestä päivää, hän sanoi. -Olemme kuulleet että tässä taloudessa ei pidetä huolta lapsista joten saavuin suorittamaan huostaanoton,
 Ja niin Daniel, Aida Edith Edvin ja Amanda muuttivat lastenkotiin.
-Hei hei, äiti Heidi isän hauta ja koti. Ehkä vielä joskus nähdään, Daniel ajatteli.


Katariina ja Heidi eivät tienneet tästä vielä mitään, koska he istuivat lääkärin vastaanotolla keskustelemassa väsymyksen syistä.
-Teillä on siis pieniä lapsia kotona? lääkäri varmisti.
-Viisi, Katariina nyökkäsi. -Mieheni... hän pyyhki silmiään. -On kuollut vasta ja meillä on nyt vaikeaa myös taloudellisesti.
-Jos yö lepoa osastolla kävisi?
-Kyllä, mutta Heidi menee kotiin, Katariina myöntyi.
 Heidi  haukotteli, silmät painuivat kiinni. Milloin hän olikaan viimeksi nukkunut kunnolla....


-Hei, nukutko sinä? Katariina kysyi, ja Heidin mieleen tuli muistikuva taannoisesta koulutunnista.
-En tiedä... Väsyttää... hän mutisi.
-Ollaanko sitä valvottu yö kaupungilla tai koneella? hänen äitinsä tiedusteli.
-Etkö sinä muista! Meillä ei voi nukkua lasten takia! Heidi raivostui.
-Lienee parasta että te kumpikin jäätte yöksi, lääkäri sanoi. -Lapsillahan on hoitaja?
Katariina nyökkäsi.


Heidi ja Katariina ohjattiin nukkumaan pieneen sairaalahuoneeseen.
-Ei kai näissä lakanoissa ole bakteereja, Heidi mietti, mutta pian uni vei vallan ja he kumpikin nukahtivat.


Kun Heidi heräsi huoneessa seisoi vieras ja ylhäisen näköinen nainen. Koska huoneessa ei ollut Katariinan ja Heidin lisäksi muita potilaita tyttö uskoi hänen tulleen väärään paikkaan.
-Anteeksi ketä te mahdatte etsiä? hän kysyi.
-Sinua minä olen tullut tapaamaan, nainen vastasi. -Tytärtäni Heidiä,


-Mutta... Heidi yritti. -En minä edes tiedä kuka olette. ja eikö Katariina ole adoptoinut minua laillisesti?
-Olen Glenda Magic, päänoita, nainen esitteli itsensä. Työskentelen korkeassa virassa, jonka takia minusta ei ole kasvattamaan lasta. Huomasin sen heti kun synnyit. Ei sinua voinut ottaa mukaan kokouksiin tai juhliin  ynnä muuhun. Niin aloin jäljittää hyvää kasvattajaa lapselleni. Ja lopulta sellainen löytyi vaikkakin toisesta maailmasta. kutsuin hänet tänne, koska täällä noituus on hieman ymmärrettävämpää, kuin Katariinan maailmassa. Annoin hänelle muutaman päivän totuteluaikaa, mutta sitten vein sinut hänen luokseen ja lopun varmaan tiedät,
Heidi oli järkyttynyt. -Onko äitini siis jokin avaruus- tai fantasiaolento vai mistä hän on tullut?
Glenda mietti mitä sanoisi. Hän ei halunnut Heidin tietävän elävänsä tietokonepelissä. -Se maailma ei eroa paljon tästä, hän keksi selittää. -Onpahan vain... eri maailma,


-Mutta tulin tänne erään erityisen pyynnön takia, Glenda jatkoi. -En kykene kasvattamaan lasta, mutta aikuisen noidan kyllä. Lähdetkö sinää minun mukaani noitien maahan,jossa saisit opetusta ja yhteiskunnallisesti korkean aseman päänoidan tyttärenä?


Heidi kuunteli kiinnostuneena. Toisia hänen kaltaisiaan. Ja korkea asema. Hän pääsisi seurapiireihin ja saisi paljon rahaa. Miksi hän ei voisi lähteä?