Osa 1. Katariina

Aluksi Katariina Mesijärvi ei tiennyt missä oli. Miksi hän oli herännyt jonkin niityn reunassa keskellä kesää? -Huh, miten oli kuuma.

Kun hän katsahti ylös, hän näki jotenkin tutun vihreän kiven. Se ei voinut olla mahdollista. Oliko hän muuttunut simiksi? Ei. Tämän oli pakko olla joku outo uni.

Katariina yritti nipistää itseää. Se tuntui. Hänen katseensa osui lähellä näkyvään mökkiin. Tämäkö olisi hänen kotinsa?

Mökki oli peni ja melko tyhjä. Suurin huone oli luutavasti tarkoitettu keittiö-olohuoneeksi, mutta siellä ei ollut nyt muuta kuin kiinteät keittiökalusteet.

Kun kääntyi näki kolme ovea. Vasemmalta pääsi ulos. Keskimmäisestä vessaan ja oikealta puolelta makuuhuoneeseen.

Makuuhuoneen ainoat kalusteet olivat sänky ja pieni lyhty.

Tässä koko talo.

-Jos minun on nyt jäätävä tänne, voin ainakin katsella tätä kylää, ajatteli Katariina vaikka uskoikin että tämä olisi vain kummallinen uni. Hän nousi pyöränsä selkään.

Katariina ajoi halki kauniiden maalaismaisemien. Hän nousi ylös...

...ja saapui kylän keskustaan.

-Maauimala, luki punaisen tiilitalon eteen pystytetyssä kyltissä. Katariina pysäytti pyörän, ja vei sen telineeseen.

-Kaunis suhkulähde, Katariina ajatteli.

Hän kävi vanhasta tottumuksesta vaihtamassa vaatteet pukuhuoneessa ja sukelsi sitten viileään veteen.

Katariina ui muutaman vedon porataille ja nousi sitten ylös.

-Olisiko täällä jotain muuta kiinnostavaa? hän mietti.

Naapurikorttelista löytyi kirjasto.

Katariina astui sisään. Aulassa oli joku uusi naapuri. Katariina oli juuri aikeissa tervehtiä, kun hän tajusi ettei osannut smilshiä. Hän oli täysi ummikko.

Katariina löysi kirjaston tietokoneet.

Hän käynnisti simnetin. Näytölle ilmestyi kasamäärin outoja kirjoitusmerkkejä, joita hän ei osannut lukea.

Katariina oli valmis itkemään. Hän ei ikinä selviäisi. Tämä ei olisi edes unta sillä hänen unensa eivät koskaan olleet näin todentuntuisia.

Katariina tutki kirjahyllyä. Yhden kirjan takakannessa oli Suomen lippu. Katariina otti sen mukaansa.

Kirja osoittautui oppikirjaksi, jossa opetettiin suomea. -Kai siitä voi suomenkielinen opetella simlhsiäkin, Katariina ajatteli.
 Kirja opetti aluksi että simlshin kielessäkin sanat luettiin ja kirjoitettiin samalla lailla. Katariinalla oli kielipäätä ja hän opiskeli ykkösosan.

Monen tunnin kuluttua Katariina palautti ykkösosan hyllyyn.

Kakkososakin löytyi. ja tyttö jatkoi opiskeluaan.

Huomenna pitäisi tulla vielä lukemaan kolmos- ja nelososat, Katariina ajatteli.

Lopulta koko iltapäivän kestäneen lukurupeaman jälkeen Katariina sulki oppikirjan ja vei sen takaisin hyllyyn.

Ennen lähtöään hän poikkesi vessaan, jossa tapasi Esme Curleyn.

-Susu, Katariina tervehti simlshiksi. Lyhyesti hän sai esiteltyäkin itsensä: -Olen Katariina Mesijärvi ja vasta muuttanut tänne,

Katariina aloitti keskustelun siveltekniikoista.

Hän ei ymmärtänyt täysin kaikkea mitä Esme kertoi, mutta se liittyi jotenkin museon hienoihin maalauksiin. Katariina päätti käydä siellä heti huomenna.

Hän aikoi lausua sukkeluuden uudesta talosta. Esme ei kylläkään juuri vitsiä ymmärtänyt.

Katariina lausui Esmelle kohteliaat hyvästit ja lähti kotiinpäin. Aulassa hän esitteli itsensä myös tälle miehelle hioakseen kielitaitoa, ja tutustuakseen samalla naapureihin.

Iltapalaksi hillovoileipää...

...jonka Katariina söi vessassa :D

Lautasen hän jätti keittiön pöydälle. Hän tiskaisi sen aamulla.

Katariina meni pieneen makuuhuoneeseensa ja vaihtoi yöpaitaan.

Jospa hän aamulla heräisi ja kaikki olisi ollut vain unta. Eihän peliin siirtyminen ollut mahdollista? Vai pääsisikö hän koskaan takaisin?