osa 4.

Heidi nukkui rauhallisesti pitkälle aamuun.

-Huomenta, Katariina sanoi herätellessään unista pikkutyttöä. -Tänään lähdetäään retkelle,

He nousivat taksiin joka vei heidät läpi kauniiden loppukesäisten maalaismaisemien kohti kansankauppaa.

Tälläkertaa siellä olikin hieman enemmän väkeä kuin viimenksi.
Katariina katseli tyhjiä hajuvesipulloja ja saviruukkuja. Niihin hän ei vähiä rahojaan uskaltanut tuhlata.

Kansankaupassa näki myös tuttuja. -Hei Luukas! Katariina tervehti ilahtuneena.

-Leiki siinä kiltisti silläaikaa kun äiti menee juttelemaan muiden kanssa, hän sanoi Heidille ja laski hänet maahan.

Ohimennessään Katariina kurkisti vaateosastolle.
-Miten ihana mekko! hän henkäisi. Katariiina tiesi kuitenkin hyvin ettei hänellä ollut varaa ostaa yhtään ylimääräisiä vaatteita joten hän jätti mekon huokaisten paikoilleen.

-Öh... Saitko kirjeeni? Katariina aloitti keskustelun.

-Kyllä sain, Luukas vastasi. -Ja tiedätkö mitä...

...sinä vastaat tunteisiini, hän sanoi silmät loistaen.

Katariina hyppäsi suoraan Luukaksen syliin. -Miten ihanaa, hän ajatteli. -Nyt kaikki menee hyvin.

-Olen varmasti maailman onnellisin mies, Luukas sanoi hymyillen.

Kaiken tämän aikana Heidi leikki rauhassa mollansa kanssa.
Ei taida tuo vihreäliivinen nainen oikein pitää lapsista ainakin ilmeestä päätellen. :/

Rakastuneet kuiskivat toistensa korvaan helliä sanoja.

Luukaksen työaika päättyi ja hän vaihtoi pois myyntispesialistin työasunsa.
-Nyt kun työ on päättynyt niin emmekö voisi siirtyä meille? Katariina ehdotti.
-En ole nyt oikein kyläilytuulella, mutta jos menisimme vaikka ulos? Luukas keksi.

-Luukas, huhuu! Missä olet?

Katariina tapasi Luukaksen parkkipaikan nurkassa.

He istuuntuivat käsi kädessä kiveykselle.

 -Eikö olekkin kaunis tähtitaivas, Luukas sanoi Katariinalle.

 -On. Onko sinulla jotain tiettyä lempitähteä? Katariina kysyi.
-On,
-Ja mikä se on?

-Kaunis tyttö,
-Minä en tiedäkkään sellaista tähteä, Katariina sanoi. -Missä se on?
-Vieressäni, Luukas sanoi ja puristi Katariinan kättä tiukemmin.

-Mutta nyt minun pitää lähteä,  huokasi Katariina. -Kello on jo paljon.
-Niin ja on jo alkanut satamaankin, Luukas totesi.
He halasivat hyvästiksi.

-Tulehan pikkuinen niin mennnään kotiin, Katariina leperteli Heidille. -Ei kai aika tullut pitkäksi?
-Heei väsy, Heidi sanoi.
-Vai väsyttää? Mennään sitten kotiin nukkumaan.

-Tiedätkä Heidi että päivä vaihtui juuri? Katariina kertoi taksissa matkalla kotiin. -Päivä vaihtuu keskiyöllä,
-Yöö, Heidi sanoi unisesti.
-Ja nyt on ensimmäinen päivä syksyä, Katariina jatkoi. Mutta Heidi nukkui jo.

-Hei Luukas, voisitko tulla tänään meille kylään? Katariina kysyi aamulla.
-Olen töissä, Luukas vastasi.
-Me tulemme sitten sinne! Katariina päätti.

Tänään kansankaupassa olikin aika vähän väkeä ja Luukas katseli ulos.

Katariina saapui ja asetti Heidin lattialle leikkimään.

-Hei! hän tervehti Luukasta ja hymyili ujosti.

 -Arvaa vaan miten vaikeaa tämä on, Katariina aloitti keskustelun. -Talo paloi, rahat vähissä, eikä se rehtori ole edes tyytyväinen työsuoritukseeni, hän vaikersi ja purskahti itkuun.

-No voi, mutta kyllä se siitä, Luukas yritti lohduttaa kömpelösti puristaen itkevää Katariina sylissään.
-Kiitos ystävä, tämä huokasi.

Luukas kietoi kätensä hellästi Katariinan ympärille. -Nyt on se hetki, Katariina ajatteli.

Hän kääntyi Luukaksen puoleen suudellakseen tätä...

...mutta asianomainen kieltäytyi. -Vielä ei ole sen aika, hän sanoi.

-Heidin pitäisi varmaan jo mennä nukkumaan, sanoi Katariina ja lähti Heidin kanssa. -Loukkaantuikohan se? Luukas mietti.

Mesijärvien tontille oli pesiintynyt peura. Söpö.

Viimenkin oli saatu aikaan jonkinlainen katto pään päälle eri pieni makuuhuone.  (Saatiin purkamalla vessa. Se on nykyään ulkoseinässä kiinni ilman suihkua.)

-Hei. Saisinko lastenhoitajan tänne kelllo seitsemäksi? Katariina pyysi.

Lastenhoitaja saapui Katariinan syödessä aamiaista.

Aika lähteä töihin.

Kotona meni hyvin.

Katariina sai potkut. -Miten me nyt selvitään? hän ajatteli.

Työ vaatii myös lepoa.

Katariina heräsi kun Heidi itki nälkäänsä.

Hän antoi Heidille ruokaa, ja otti sen jälkeen kännykän esille. (Huomatkaa takana näkyvä vessa. Pönttö on toisella puolella.)

-Hei Luukas, pääsetkö nyt tulemaan?
-Totta kai! Tulen kohtapuoliin! Luukas lupasi.

Kukaan ei ollut tiennyt milloin se tapahtuisi, mutta hetjen kuluttua se alkoi.

Hyvää syntymäpäivää Heidi!

Tässä on lapsi-Heidi. Uudeksi piirteeksi tuli paljaan pinnan pelko. Kokonaisuudessaan Heidi on nyt siis hyvä, neuroottinen ja paljaan pinnan pelkoinen.

-Sain sitten potkut, Katariina murehti Luukakselle tämän saavuttua.
-Kuka sinun esimiehesi on? Luukas kysyi. -Jos se on se vanha pappa niin siitä ei kannata välittää. Kyseinen tyyppi erottaa aivan mahdottomasti väkeä,

-Voisitko olla oma ritarini ja suojella minua kaikelta pahalta? Katariina kysyi. Luukas lupasi olla.

-Sinusta saisi hienon kuvan, Katariina sanoi sommitellen Luukasta sormistaan muodostamiin kehyksiin.

-Mennäänkö katselemaan näkyykö tähdenlentoja?

He istuuntuivat.

Ja ottivat toisiaan kädestä kiinni. ♥

-Katso. Eikö tuo ole Venus?
-Venus, rakkauden jumalatar, Katariina sanoi haaveellisesti.

-Vain tähtitaivas ja me, Katariina huokasi.
-Ja sade, Luukas lisäsi. -Noustaanko jo pois?

Kumpikin olivat jo väsyneitä sillä oli myöhä. Ja...

...Katariina...

...pyörtyi.

Aamulla koulubussi ajoi Mesijärvien kodin ohi.

Heidi juoksi kyytiin.

Bussissa istui jo muutamia lapsia. Heidi istui ensimmäiselle vapaalle penkille ja tunsi muiden tuijotukset.
-Onko tuo joku uusi? hän kuuli jonkun sanovan.

Katariina heräsi muuutaman tunnin päästä sängyssään jonne Luukas oli auttanut hänet sinne yöllä.

-Miten koulussa meni? Katariina kysyi ja halasi juuri koulusta palannutta Heidiä. -Äiti, minua vain kuljetettiin luokasta toiseen ja rehtorin kansliaan, mutta en löytänyt luokkaani! Heidi kertoi.
-Eli mitä?

-Minulla ei ole huoltajaa joka olisi ilmoittanut minut kouluun, sanoi opettaja.Siksi minä en ole oikeasti sen oppilas. Tiedän ettet ole oma siis biologinen äitini muttamikä siinä on? Katariina ei ollut tiennyt että hänen täytyisi adoptoida Heidi. -Mennään huomenna järjestämään asia, hän sanoi.