♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

-Hyvin se menee, Katariina sanoi vaikka häntä itseäämkin jännitti kovasti. He seisoivat kunnantalon edessä matkalla adoptiotoimistoon. Heidiä pelotti. Hän toivoi että edes hänen uudet vaatteensa näyttäisivät että Katariina olisi hänelle paras mahdollinen äiti.

-Tulehan nyt, Katariina sanoi. Heidiä pelotti mutta hänen täytyi nyt uskaltaa.

Heidät ohjattiin antiikkiseen odotushuoneeseen odottamaan pääsyä adoptioviranomaisen juttusille.

-Äiti, miten minun käy jos sinä et voi ollakkaan olla äitini? Heidi kysyi huolestuneena.

-Kyllä voin. Älä hätäile, Katariina sanoi, mutta todellisuudessa hän ei ollut yhtä varma. Heidi joutuisi varmaan lastenkotiin ja Katariinaa saatettaisiin syyttää kidnappauksesta.

Lopulta heidät kutsuttiin sisään.

-Tuoko se on? Heidi ihmetteli.

-Siis te, neiti Mesijärvi olette pitäneet tätä löytölasta omananne ilman  asianomaisia paperitöitä, mies aloitti.
Katariina toivoi ettei sekoilisi sanoissaan ja vastasi: -Kyllä. Mutten tienyt että ne olisivat tarpeellisia  sillä... Hän piti pienen tauon miettien miten kertoisi asian. -Olen tulllut kaukaa enkä ole aikaisemmin kuullut että ne olisivat tarpeellisia täälläkin, hän selitti.

Adoptioviranomainen mietti ja nyökkäsi.  Sen perään alkoi kyselyrumba.
-Onko teillä ennestään lapsia?
-Ei. Heidi on ainokaiseni.
-Onko puolisoa?
-Ei.
-Rikosrekisteriä?
-Ei,
-Vakituista työtä?
Katariina säikähti. Miksi hän ei ollut älynnyt että sehän oli aina edellytys adoptiolle. Hän halusi kuitenkin olla rehellinen ja sanoi siksi hiljaa: -Ei,
-Vakaa rahatilanne?
Katariina pudisti päätään. Nyt hän ei tietenkään  saisi adoptiota. Hän menettäisi lapsensa!

Heidi oli kuunnellut aikuisten juttuja ja ihmetteli miten ne vaikuttivat siihen olisiko Katariina hyvä äiti? Siksi hän sanoi: -Minä en halua muuta äitiä,

-Anteeeksi kuinka? adoptioviranomanen kysyi.
-En halua muuta äitiä, Heidi toisti. -Äiti on hyvä äiti. Meillä on kyllä köyhää ja karua, mutta olemme vielä elossa. Kotona on hyvä olla. Silloin adoptioviranomainen hymyili. -Lapsi on teidän, hän sanoi.

Katariina nousi pöllämystyneenä. Miten Heidi oli muka puhunut heidät pulasta? Alaikäinen Heidi. Katariina ei ymmärtänyt. Ei vielä moneen vuoteen.

Jännitys taisi olla Heidille vähän liikaa. :(

Ulkona Katariina halasi Heidiä. -Nyt olemme oikeasti äiti ja tytär, hän sanoi onnellisena.

Katariina haki töitä musiikin uralta. Hän sai työpaikan fanina.

Kotimatkalla hän pysähtyi ennustajan luokse.

-Nainen on saanut omakseen lapsen.Tästä lapsesta on tuleva hyvin erikoinen kun hän ensin kasvaa, ennnustaja sanoi.

-Mitä hän tarkoitti? Katariina ihmetteli -Nainen, lapsi erikoinen, kasvaa? Hän mielsi sen täydeksi pupuksi eikä ajatellut asiaa sen koommin.

Katariinan tullessa kotiin Heidi oli jo nukkumassa.

Katariinakin meni, muistellen vähänaikaa sitten tapahtunutta kummallista asiaa:

Mesijärvien tontille oli saapunut zombi.

Ei vielä mitään outoa.

¨Mutta sitten zombi oli muuttunut aaveeksi.

Seuraavaksi oli saapunut viikatemies.

Ja zombi oli ollut poissa.

Taloa on vähän laajennettu.

Keittiö...

...ja makkari.
Rahat Katariina sai kun Heidi oli myynyt löytämiään kukkia.

Takaisin tarinaan >>

Heidi heräsi varhain aamulla.

Hän teki itselleen aamiaista hillosta ja leivästä.

Ja lähti kohti keskustaa luudallaan. Hän oli löytänyt jostain luudan, jonka oli jollain konstilla saanut lentämään.

Kuntosali.

Ja julkiset suihkut. Nykyään heiltä puuuttui kokonaan kylpyhuone.

Suihkun jälkeen Heidi meni kirjastoon.

-Tietokone! hän ilahtui. Heidi oli jo koulussa kerran kokeillutkin konetta, mutta nyt sillä sai tehdä mitä halusi.

Katariinakin saapui kirjastoon ja löysi tarinan Kurjenkaulan perinnöstä.

Kirjastonhoitaja oli häätänyt Heidin pois, koska jonkun yliopistoopiskelijan olisi pitänyt päästä koneelle ja nyt hän leikki palikoilla.

Katariina luki.

ja Heidi rakensi.

Hän katseli myös kirjoja. -Jimmy Gotter ja  kirkuva kivi, hän luki, ja katsoi takakantta:

"Jimmy Gotter kuvittelee olevansa aivan tavallinen poika. Tosin hän asuu isovanhempiensa ullakkokopissa. Kaikki muuttuu Jimmyn ollessa yksitoista vuotta jollloin hän saa kutsun velhokouluun..."

Kirja vaikutti Heidistä mahdottoman kiinnostavalta, mutta silloin kuuluttettiin että kirjasto suljettiin eikä hän ehtinyt lukea sitä. Lainaaminen ei ollut mahdollista, koska Heidillä ei ollut kirjastokorttia.

Talo muutettiin kätevämmäksi yksiöksi.

Tiskaamattomat astiat lemusivat pöydällä ja houkuttelivat kärpäsiä.

Yksi karkinkerjääjä kävi.

Katariina sai pelottelupäivältä palkan ja osti sillä lavuaarin. Nyt astiat saataisiin tiskattua.

Kun Katariina heräsi aamulla Heidi istui juhlavaatteissa lattialla leikkien nukkensa kanssa.
-Mitä leikit? Katariina kysyi.
-Hienoja juhlia, Heidi vastasi.

Läheiseltä niityltä löytyi sieniä.

Ja siemeniä.

Kotona Heidi lähti kouluun.

Silloin tapahtui jotain omituista. Hänen mollamaijastaan tuli elävä.

Katariina matkusti taksilla kauemmaksi etsimään lisää myyntikelpoista tavaraa.

-Täältä pitäisi löytyä, kuljettaja sanoi.
-Mikahän paikka tämä on? Katariina ihmetteli Katsellen hylätynnäköistä rakennusta.

Hän lähti etsimään.
(Jotenkin tuo on niin ihana paikka <3)

Olisikohan joku dinosaurusmuseo tai -tutkimuslaitos? Tuo kuva on siis saman rakennuksen takaa.

Lisko löytyi.

Metallia.

Jalokivi. (taustalla dinosauruksen luita.Harmi ettei voi kerätä)

Kuukivi.

Kotimatkalla Katariina ohitti hylätyn kaivoksen.

Kukkakin löytyi.

Kansankaupan ohittaessaan Katariina poikkesi tapaamaan Luukasta.

Tälläkertaa tapaaminen jäi pelkäksi jutteluksi.

Heidi teki läksyt heti koulun jälkeen.

Oli pimeä kun hän pääsi kotiin.

Matkan varrelta löytyi metallia.

Kerätystä tavarasta saaduilla rahoilla rakennettiin kokonainen talo.

Tältä se näyttää sisältä.

-Ai sinäkö, tule sisään,

-Olen tässä menossa nukkumaan mutta minusta tuntuu, että sängyn alla on joku,

Heidi kurkisti varovaisesti sängyn alle. Siellä liikkui jokin.
-IIK! Heidi kiljaisi.

-Tuohon sänkyyn en mene! tyttö päätti. Mutta äidin sängyn alla ei olisi mörköjä.

-Hyvää yötä pikku-Anna, hän sanoi ja nukahti.

Katariina laittoi aamiaiseksi vohveleita.

-Mitähän Heidi leikkii? hän mietti katsellessaan tyynyllä huitovaa pikkutyttöä.

Ei Heidi yksinään leikkinyt. Pikku-Anna oli hänen seuranaan.

Vohvelit vähän kärähtivät.

Katariina heitti ne pois ja päätti syödä jäätelöä.

-Selviäthä nyt varmasti? Katariina varmisti lähtiessään iltapäivällä töihin.
-Pikku-Annahan on täällä, Heidi sanoi ja Katariina hymyili.

Kun pimeni Heidi lähti ulos. Hän pysähtyi joenrantaan vanhan myllyn luo.

Jalokivikin löytyi.

-Tulisikohan kalaa?

Alku aina hankalaa. :(

Heidi ei saanut tältä päivältä kalaa.

-Oliko kivaa? Katariina kysyi Heidin palattua kotiin.
-Ihan, Heidi vastasi.

Yöllä pihalle saapui omituinen vieras.

Alien.

Ihmetteli roskista.

Käveli kepin kanssa.

Onkohan tuo

a) pelikonsoli
b) tähtien välinen navigaattori
c) joku muu (mikä)

Mutta sateenvarjo on normaali.

Sateen alettua alien teleporttasi alukseensa.

Sinä yönä satoi ensilumi.

Katariina luki aamiasella Appaloosa plainsin sanomia.

Luukas ei juuri koskaan ehtinyt Mesijärville kylään, joten tapaamiset tapahtuivat hänen työpaikallaan.

Katariina kertoi juuri hyvän vitsin.

-Olenko koskaan sanonut että olet tosi ihana? Luukas kysyi.

-Etpä ole, Katariina sano ja katseli Luukasta silmiin.

-Sanon sen sitten nyt: Olet tosi ihana, Luukas sanoi ja tarttui Katariinaa käsiin.

Hän veti tytön lähemmäksi ja silloin se tapahtui.

Ensisuudelma.