♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Katariina ja Luukas viettivät iltaa kansankaupan terassilla.

Heille riitti hyvin pelkkä yhdessäolo.

Katriina hieroi Luukaksen hartioita.

-Kiitos, Luukas sanoi. -Minun piti koko päivän nostella tavaroita tiskin alta,
-Ei kestä, Katariina vastasi.

Luukas otti katariinan pään käsiinsä. -Kuulepas tyttö, hän sanoi. -Jos sinä nyt kosisit minua niin suostuisin epäröimättä. Katariinan sisällä hypähti.

-Joten tahdotko sinä Luukas Tapola tulla vaimok... eikun miehekseni? Katariina kysyi toiveikkaana.
-Otitko sinä kultsipuppeli  sen siis tosissasi? Luukas esitti vihaista vaikka olikin mielissään. -Tietysti tulen, hän lupasi onnellisena.

-Nyt se on siis virallinen, Katariina sanoi juhlallisesti pujottaen sormuksen Luukaksen nimettömään.

-Niin on, Luukas myönsi ja halasi morsiantaan.

-Minä haluaisin pienet ja intiimit häät, Katariina kertoi. -Numero yksi: Minulla ei ole varaa suuriin juhliin. Numero kaksi: Ei minulla ole suurta sukuakaan.

-Pienet ja intiimit häät, Luukas toisti. -Ehkä voin tarjota sinulle sellaset.

-Tahdotko sinä Katariina Mesijärvi ottaa minut Luukas Tapolan mieheksesi ja rakastaa minua myötä-ja vastoinkäymisissä?
-Tahdon.

-Tahdotko sinä, Luukas Tapola ottaa minut Katariina Mesijärven vaimoksesi ja rakastaa minua myötä- ja vastoinkäymisissä?
-Tahdon.

-Nyt me olemme mies ja vaimo, Luukas sanoi ja suuteli Katariinaa.

Luukaksen tuomilla rahoilla taloa vähän laajennettiin.
(kaikki huonekalut eivät ole vielä talossa)

Luukas muutti tyyliään.

-Kuule, perustetaanko legacy? Katariina kysyi kun he makoilivat sängyllä enen nukkumaanmenoa.
-Ai mikä?
-Ai niin ei sim voi tietää miten hänellä pelataan, Katariina muisti. -Legacy tarkoittaa että tällä samaisella tontilla kasvaisi jälkeläisiämme kymmenessä sukupolvessa. Valitsisimme perijän joka jäisi tänne ja jatkaisi sukua,
-Sopiiko, että mietin vielä? Luukas pyysi.
Katariina nyökkäsi.

-Huomenta, Heidi toivotti pikku-Annalle. -Lähdetäänkö keräämään perhosia?

Hän pukeutui ulkovaatteisiin ja juoksi etsimään. Koulussa oli käynnissä kilpailu jossa kaikki pyydetyt perhoset toimittanut saisi palkinnon.

-Sainpas sinut! Heidi hihkaisi saatuaan amiraaliperhosen kiinni.

-Pysy siellä taskussa, hän sanoi asettaen perhosen siististi taskuun.

Kotona aikuiset söivät Luukaksen laittamaa juustopastaa. Äkkiä Katariina laski lusikan lautaselle.

-Mitä sinä tähän laitoit? hän kysyi kalpeana.
-Juustoa ja spagettia, mutta...

Katariina ei kuullut sillä hän ryntäsi jo kohti vessaa.

-Mistä minä olen voinut saada mahataudin? hän pohti oksentaessaan.

Heidi lähti koulusta vasta myöhään, sillä oli ollut lukupäivä ja hän oli saanut luettavakseen hyvin kiinnostavan kirjan. -Hei kissa, hän toivotti portaille pesiintyneelle kissalle.

Kotona häntä odotti yllätys.
-Tiesitko muuten, että minä olen muuttanut teille? Luukas kysyi.
-Muuttanut!?
-Niin, Luukas jatkoi rauhallisesti. -Olen mennyt naimisiin äitisi kanssa,

Heidi oli järkyttynyt. Oliko äiti mennyt vain naimisiin miehen kanssa jonka Heidi tunsi vain ulkonäöltä? -Miksi? -Miksi hän ei ollut kertonut siitä Heidille?

Katariinan täytyi herätä yölläkin oksentamaan. -Onko tämä sittenkään mahatautia? hän pohti.

Niin olikohan?

-Meille tulee vauva! Katariina ajatteli onnellisena.

Parin tunnin päästä Heidikin heräsi. Tänään hänestä tulisi teini.

Kakku kynttilöineen odotteli jo keittiössä.

-Paljon onnea Heidi! Paljon onnea vaan! Katariina lauloi.

Heidi katseli kynttilöiden liekkejä. Ne näytttivät jotenkin...  ...taianomaisilta. Ne kiehtoivat häntä suunnattomasti. -Taika, tyttö kuiskasi ennen kuin puhalsi kynnttilät.

Heidistä kasvoi sorea teini. Uudeksi piirteeksi tuli snobi.
 

Myös pikku-Anna täytti vuosia.

Illan tullen Heidi haki postin.

Laatikosta löytyi pari laskua, kutsu koulun tanssiaisiin (Heidi henkäisi) Mutta siellä oli hänelle myös paketti. Mukana oli kortti:

Hei Heidi!

Onnea syntymäpäiväsi johdosta. Tästä saat taikasauvasi. Muista taikoessasi vastuu. Emmehän halua että aiheutumme toisille hankaluuksia. Terveisin

päänoita Glenda Magic 

-Taikasauva? Heidi ihmetteli. -Oliko hän noita? -Siksikö hän osasi lentää luudalla? Hän otti taikasauvan käteensä ja katseli sitä.

Epäröiden Heidi kokeili heilauttaa sauvaa.  Sen kärjestä purkautui jotain kimaltavaa. -Kuinka kaunis, hän kuiskasi.

-Heidi mitä sinä puuhaat? Heidi kuuli äitinsä äänen. Hän pani taikasauvan syrjään.

-Äiti! Et usko tätä! Heidi huudahti. -Sain syntymäpäivälahjaksi taikasauvan joltain noidalta. Minäkin olen luutavasti noita. Osaan taikoakin sillä, hän selitti silmät pyöreinä.
-Jaa, varmaan joku noita jätti sinut minulle. Kuka tietää, Katariina sanoi.

-Mutta tiedätkös mitä Heidi? hän jatkoi salaperäisen näköisenä. -Sinusta tulee isosisko,
-Vauva?!
-Niin, Katariina hymyili. -Eikö olekkin mahtavaa?

-NO EI OLE! Minä en sen vaippoja vaihda! Heidi huusi niin kovaa että ikkunat helisivät. -En halua meille mitään vauvaa! En halua että menit naimisiin Luukaksen kanssa!

Tämän jälkeen hän marssi huoneeseensa ja paukautti oven kiinni.

-Outoa. Luulin että Heidi ilahtuisi, Katariina mietti. -Pelkääkö hän etten enää rakasta häntä kun saan toisen lapsen? Katariina nielaisi. -Vai pelkääkö hän että oma lapsi on rakkaampi kuin adoptoitu?

-Siellä se äidin pikkuinen sitten kasvaa, Katariina leperteli massulleen. -Jännä nähdä millainen sinusta tulee,

-Luukas, oletko huomannut etttä saamme lapsen? hän sanoi nukkumaan vieressään nukkuvalle Luukakselle.
-Mikä sille sitten nimeksi? Luukas kysyi.
-Kun nyt on jo Heidi niin jos vaikka Aada, Katariina ehdotti.
-Mutta jos se on poika?
-Joku jossa olisi D. Daniel. Aleksander. Katariina maisteli  nimiä kielellään, mutta Luukas nukkui jo.

Heidin ja pikku-Annan välit alkoivat rakoilla. (kuva on otettu olohuoneesta, joka on vielä pahasti kesken.

Katariinasta oli ihanaa lähteä äitiyslomallaan aamupäivisin kävelylle.

Niiltä retkiltä löytyikin kaikkea kiinnostavaa.

Kuten jalokiviä ja vanha kaivos.

-Mitähän äiti sanoo kun kuulee että minä liityin näytelmäkerhoon? Heidi mietti. -Ei haittaa että en kysynyt lupaa. Ei äitikään kertonut naima-aikeistaan.

Luukas täytti vuosia.

-Onnea myös pikkuisen puolesta, Katariina sanoi ja puhalsi torveen.

Äh. Luukas saa mennä kyllä vaihtamaan vaatteet.

Heidi heräsi keskellä yötä kännykkänsä hälytykseen.
-Nyt on se aika. hän ajatteli.

Hiljaa hän astui ulos talosta ettei vain herättäisi Katariinaa ja Luukasta.

Hän oli kuullut että joku järjestäisi juhlat. Se olisi varmasti hyvä paikka tutustua uusiin simeihin.

Heidi astui sisään taloon. -Onkohan täällä muitakin teinejä hän mietti.

Silloin pihaan ajoi poliisiauto.

-Heidi oletko siellä? poliisi  huusi. -Tulepas kotiin! -Vanhempasi ovat huolissaan.

-Voi noloa, Heidi ajatteli. Muut vieraat katselivat häntä alta kulmiensa.

-Matka kotiin oli hiljainen. -Mitäköhän äiti sanoo? tyttö mietti.

-Nyt tulee kyllä saarna, Heidi ajatteli. Mutta silloin kuului huuto:

-Luukas, Vauva syntyy!

Luukas oli paniikissa. -Soitetaanko ambulanssi?!

-Ota laukkuni ja tule mukaan, Katariina käski jo ulkovaatteisiin pukeutuneena.

Heidi näki pihalla odon valoilmiön.

Pian sen jälkeen laskeutui ufo.

Se nosti Heidi kyytiin.

Katariina synnytti sairaalassa suloisen pikkuvauvan. Mutta kerronkin vasta ensi osassa kumpi hän on.

Olisi kiva jos kommentoisitte. Palautetta on mukava saada. Samoin kritiikkiä jotta voisin kirjoittaa vielä paremmin. Kiritiikki sitten asiallisesti kiitos.