osa 16. Kohti aikuisuutta

Sen vertaista toista en mistään mä saa... lauloi Katariina
Edith laski kaukoputken ja tuli äitinsä luo. -Minkä vertaista et koskaan saa? Ja mikä on se Suomi, josta puhut?
-Se oli kotimaani nuorena. Sen jälkeen päädyin tänne, Katariina kertoi.
-Äiti kuule. Luin joskus kirjan, jossa oli tiedemies. Hän oli päätynyt epäonnekkaan kokeen jälkeen toiseen ulottuvuuteen. Siellä hän meni naimisiin ja sai lapsia, joiden perintönä oli huolehtia, että toiseen ulottuvuuteen uskottaisiin. Mietin vain, että haluatko sinäkin jotain tämäntapaista?
-Ei kaikkien tarvitse tietää, että tämä on jossain peliä. Mutta puhuin jo isänkin kanssa, että haluamme perijän. Haluaisitko sinä olla se? Katariina kysyi.
Edith oli hiljaa.

Amanda yritti edelleen taikoa. -Huonoin tuloksin.
-On se niin epäreilua, kun tämä ei onnistu! hän valitti

Danielin synttäreitä vietetttiin aivan pienesti perhepiirissä. Hän oli itse hakenut kakun leipomosta, ja yllättänyt kaikki. Perhe hurrasi täysi-ikäiseksi varttuvan pojan ympärillä.

Aikuisuuteen astunut Daniel luki ensi töikseen päivän lehden. Ilmoituksia-sivulle päästyään hän huudahti: -Juuri tuosta olen unelmoinut! Hän heitti lehden pöydälle ja tarttui puhelimeensa.

-Niin, sitä asuntoa kysyisin. Vieläkö on myynnissä? Daniel sanoi puhelimeen.
-On! Voi muuttaa vaikka heti! hänelle vastattiin.
-Hyvä. Minulla ei kyllä nyt ole juurikaan rahaa, mutta jos käyn kysymässä, että otetaanko minut Stadionilla johonkin työhön, niin kysyn pankilta lainaa. Jos saan sen tulen toimisttollesi kello yhdeksi, Daniel ehdotti.
-Sopii. myyjä vastasi ystävällisesti.

Tämännäköiseen taloon Daniel muutti. Samaan, josta Katariina perheineen häädettiin. Mitä peliä tämä on?

Katariina keksi aloittaa uuden kirjan. Sen nimi olisi Nähdään tähdissä ja siinä kerrottiin rakkaustarinasta avaruudessa vuonna 3003.

Amandaa ja Edviniä lapsetti kunnolla ja he aloittivat tyynysodan.
-Tästä saat! kiljui Amanda ja hakkasi tyynyään Edvinin selkään.
-Auh! Varo vähän! Auh! huohotti Edvin. -Enkö... Saa... Edes... Puolustautua?

-Yritäpä vain! Amanda nauroi ja hakkasi veljeään.
Edvin huitoi Amandaa minkä ehti. -Osumatta.
-Kumpi meistä on tyynysotamestari? Kumpi? Amanda härnäsi.
-Et sinä ainakaan! uhosi Edvin, mutta sai samalla kasan höyheniä päällensä.

Ihan rauhassa. Ihan rauhassa. Edith toisteli mielessään.Hänen teki mieli huutaa: -Ettekö voisi olla hiljaa?! mutta jätti sen tekemättä. Salaperäinen hohto koeputkessa saattaisi vaikka kadota, jos nyt ei keskittyisi.  Mitä se on? Miksi se hohtaa? Edith mietti.

-Moi Orlando. Kuule, nähtäisiinkö tänä iltana? Mennään vaikka ulos. Vain me kaksi, Aida ehdotti.
-Ei minulla sen kummempiakaan ole, vastasi Orlando. -Nähdään koululla.

-Oli hyvä idea sopia treffit koululle, Aida kehui.
-Äh... Oliko? En minä muutakaan keksinyt, Orlando selitti.
-Oli. Mukavan rauhallinen. Ei muita häiritsemässä.

Aida pyöritti lumipallon ja heitti sen kohti Orlandoa. -Ota koppi! hän huusi.

-Häh? Orlando ihmetteli, kun lumipallo hajosi hänen villatakkiinsa. Sitten hän tajusi:
-Vai lumisotaa. Odotas vain...

Aida väisti täpärästi, ja heitti vuorostaan taas Orlandoa. -Ihanaa, että astaat minulle, hän nauroi.
-Ja parasta on saada sinulta vastaukseen vastaus, jatkoi Orlando.

-Ei jaksa enää, Aida huohotti ja istui keinuun. -Tiedätkö, En ole keinunut vuosiin.
-En minäkään. Orlando vastasi. -Viimeksi se oli mummolassa, kun olin pieni. Entä sinulla?
-Elin lapsena jonkin aikaa lastenkodissa. Siellä oli yksi pihakeinu, jossa keinuin Edithin kanssa yhdessä.
-Miten? Orlando kysyi.

Aida hyppäsi alas, ja antoi Orlandolle vauhtia. -Näin, hän sanoi. -Kilpailimme siitä kumpi ehtisi ensin keinuun. Muuten joutui antamaan vauhtia.
-Tutkiko Edith vielä silloin?
-Ei, mutta luki paljon ja kehitteli outoja vekottimia. Mutta rakas, unohdetaan Edith ja ollaan vain kahden.

-Joo. Ollaan vain kahden, myönsi Orlando. -Minulla on nälkä. Mennäänkö syömään? Tiedän yhden hyvän paikan. Sieltä saa tosi hyviä hampurilaisia

-Mikä ääni tuo on? Aida ihmetteli kuppilan pihassa. Jostain kuului sireenin ujellus.
-Poliisiauto, vastasi Orlando. -Jahtaavat varmaan rosvoja.
-Tai kotiintuloaikoja rikkoneita teinejä, naurahti Aida. -Mennään jo. Minulla on nälkä.

Poliisiauto pysähtyi kuppilan pihalle.
-Olipa niillä kiire syömään, Orlando vitsaili. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita:
-Oletko sinä Aida? kysyi poliisi.
-Olen. Miten niin? Aida ihmetteli.
-Tulepas autoon. Sinusta ollaan huolissaan.

Aida ei ehtinyt edes sanoa Orlandolle mitään, kun hän huomasi istuvansa autossa matkalla kotiin.
-Oletkos viimeaikoina heitellyt munia? poliisi kysyi.
Aidan korvia kuumotti. -Ai se olit sinä...Sopisiko, että unohdat sen?
-Ja tämän iltainen ei ollut tahallista, hän lisäsi vielä.

Katariina oli jo mennyt nukkumaan ja käskenyt Heidiä välittämään terveisensä Aidalle.
-Missäs sitä on oltu? tämä kysyi.
-Koululla yhden kaverin kanssa, vastasi Aida.
-Kenen? Heidi tiukkasi.
-Romanon Orlandon. Se oli vahinko. Minä en tajunnut, että kello oli jo niin paljon.
-Äiti sanoi, että saat kotiintuloajan rikkomisesta kotiarestia,  Heidi ilmoitti tiukasti.

Turhaa olivat anelut. Heidi oli kuullut mitä Aida oli tehnyt matkan aikana, eikä antanut armoa. (Minusta on tyhmää, että pelaaja ei voi käskeä aikuista rankaisemaan. Ei Aida kotiintuloaikaa tahallaan rikkonut) Aidan meni pahoilla mielin sänkyyn. Mutta soittiko joku ovikelloa? Tähän aikaan?

-Sinäkö? Aida ilahtui ja tarttui Orlandoa kädestä.
-Jouduitko arestiin kulta? Orlando kysyi.
-Mistä arvasit? Heidi ei uskonut, että se oli vahinko, Aida huokasi.
-Unohda se, ja katso miten kaunis tähtitaivas, sanoi Orlando hellästi.

Pari istuuntui lumihankeen katselemaan tähtiä.
-Eikö ole ihanaa? kysyi Aida.
-On, vastasi Orlando. -Vai haluatko kapinoimaan kotiarestia vastaan kaupungille?

-Hassu, Aida nauroi. -Ei kiitos. En kaipaa enää vauhtia tai vaarallisia tilanteita. Minä haluan olla aivan tavallinen Aida.
-Ole sitten minun tavallinen Aidani, sanoi Orlando ja antoi Aidan poskelle suukon.

Aidan täytyi mennä pian nukkumaan, mutta Edvin heräsi aikaisin ja meni ulos.
-Mitä sinä teet meidän pihalla näin aikaisin? hän kysyi Orlandolta haastavasti.
-Minä olen Aidan poikaystävä, Orlando puolustaustui.
-Voitko todistaa? Edvin haastoi.

-Anteeksi nyt vain, mutta minä en tiedä sinusta muuta kuin, että olet Aidan pikkuveli, joka kiusaa ala-asteelaisia valtaamalla keinut välituntisin ja joutuu aina tappeluun. Se noitatyttö taitaa olla sinun kaksoissiskosi.
-Mistä minä sitten voin tietää oletko siskoni poikaystävä vai joku pummi? kysyi Edvin pilkallisesti. -Häivy! Vai pitääkö ottaa kovat keinot käyttöön.?!
-Olisin menossa kokoajan, ellei joku Herra Maailman omistaja olisi tullut valittamaan, Orlando sanoi. -Hyvästi!

-Eikö sinulla ole kuuma, Amanda? ihmetteli Katariina.
-Kuumako? Ei.
-Miksi sinä muuten pidät takkia sisällä?
-Miksi en?

Edith oli onnistunut luomaan kahta erilaista seosta. Koska hän ei tiennyt mitä niillä tekisi, päätti Edith  sekoittaa ne keskenään. Kuului kovaääninen POKS kun seos rikkoin keitinlasin ja laskeutui Edthin päälle mustana tomuna.
-Köh. Mikähän tuon aiheutti? Edith mietti.

Hän vei rikkoutuneen lasin roskiin, kun oli ensin käynyt kylvyssä ja kaapinut sirpaleista kaikki aineen jäämät talteen lisätutkimuksia varten. Ihme kyllä; lasista ei tullut haavoja.

-Kuule Edvin, kone meni rikki, Katariina aloitti.
-Kamalaa! Hanki sille korjaus heti, Edvin vaati.
-Kun sinä olet käsistäsi kätevä, niin voisitko sinä tehdä sen? Katariina ehdotti.
-Mikset hanki ammattilaista? En minä ole mikään palvelija vain siksi, että olenkin perheen ainoa mies, Edvin sanoi nenä pystyssä.
-Tulisi ehkä 20 simoleonia halvemmaksi, vihjasi Katariina.

Heti kun poika oli saanut opaskirjan hankittua hän alkoi korjaushommiin. Ei edes ulkovaatteita malttanut riisua. Olihan kolmekymppiä aina kolmekymppiä.

-Taasko sinä jaksat? Aida ihmetteli. Edith oli sekoittanut "mustaksi jauhoksi"nimeämänsä aineen nestemäiseen typpeen.
-Miten niin taasko? Edith kysyi.
-No kun iltapäivällä räjähti. Eikö sinua yhtään huoleta, että niin käy uudestaan? Tuo nimittäin...
Samassa kuului kova pamaus.

-No sainpahan lisää mustaa jauhoa, sanoi Edith tyynesti.
-Edith! Hui kamala miten säikähdin! Oletko kunnossa? Aida hermoili.
-Kaikki on aivan hyvin. Kaikki on aivan hyvin, Edith toisteli. -Nyt täytyy vain katsoa mihin muuhun musta jauho reagoi räjähtämällä,hän jatkoi ja alkoi kaapia mustaa jauhoa päältään lasiin.
-Edith! Ei! Aida huusi. -Tuo voi olla vaarallista!
-Sitä se tiede on. Jos haluaa saada tuloksia täytyy olla valmis uhrauksiin,  sanoi Edith.
-Mutta nyt tulet nukkumaan! Melkein aikuinen nainen. Sinun on otettava vastuu itsestäsi.

Yön aikana pihalla näky omituista väkeä. Enpä ole nähnyt ennen zombien tanssivan ryhmänä!

-Hyvää syntymäpäivää, Aida toivotti Edithille.
-Hyvää? Miten niin hyvää? Vastuu, kotoa pois muuttaminen, koulu loppuu, työ alkaa. Miten niin iso muutos voi olla hauska? Edith valitti.
-Mitä hätää sinulla olisi? Kympin keskiarvollahan saa vaikka mitä ja vaihtelu virkistää, Aida ihmetteli.
-MINÄ VIHAAN MUUTOKSIA! Edith huusi ja ryntäsi ylös.

-Minä kyllä keksin iän pysäyttävä juoman, Edith päätti. Hän kaatoi sekoitti finnivoiteen jämät veteen, joka alkoi kuplimaan.
-Se toimii! Se toimii! Edith riemuitsi. -Ei kun hetkinen. Eikös siinä purkissa ollutkin soodaa?

Danielkin saapui juhlistamaan kaksosten täysi-ikäisyyttä. Daniel kertoi Katariinalla uudesta urastaan urheilun saralla.
-Onhan se mukava, että fanituksesta maksetaan palkkaa, hän kehaisi.

Miksi tämä korjaajatonttu tuli kuokkimaan? Ei Aida häntä kutsunut.
-Öh... Meidän kissa on nyt kovin kipeä.... Ehkä sinun kannattaisi lähteä? Aida keksi.
-Voi harmi. No kaipa sitten täytyy, korjaaja sanoi.

 -Siellä on kissa sairas. Ei kannata mennä, korjaaja kertoi.
-Voi harmi, Orlando huokasi ja kääntyi takaisin. Eikai Aidalla ole kissaa, hän mietti. Vai oliko kissahullu saanut kenties synttärilahjan?

Juhlat pidettiin siis aivan pienesti perhepiirissä.
Mokoma juoruaja, Aida ajatteli ja päätti ettei enää ikinä turvautuisi hätävalheisiin.

-Vielä minä onnistun, Ediith päätti. -Minusta tulee kuuluisa tiedenainen, joka pysäyttää ikääntymisen!

Alakerrassa Aida puhalsi kynttilät. Toivon, että minä ja Orlando pysymme yhdessä aina! hän päätti.

Sillä hetkellä, kun Aidan kakusta sammuivat kynttilät Edith alkoi hehkua pahaenteisesti yläkerrassa.
-Ei ei ei ei! hän huusi, mutta se ei auttanut. Silmänräpäyksessä Edith oli nuori aikuinen.

Hän tarkasteli itseään peilistä. Ei hän rumalta näyttänyt. Päinvastoin. Peilistä katsoi fiksun näköinen nuori nainen. Vähän niinkuin yliopisto-opiskelija. Yliopisto. Edith maisteli sanaa suussaan. Se kuulosti hienolta. Sivistyneeltä paikalta nuorelle naiselle.

Hän meni alas keittiöön, jossa Aida oli jo kakun kimpussa.
-Mitä olet ajatellut yliopistosta? Edith kysyi.
-Jos haluan menestyä, niin suuntaan sinne. Ajattelin alkaa lukemaan liiketaloutta, sanoi Aida.
-Minä haluan lääketieteelliselle alalle, kertoi Ediith haaveistaan. -Alan opiskella lääketiedettä.

Seuraavana aamuna Katariina heräsi aikaisin. Lihakset olivat jäykät ja nousu vaikea. Ei hänkään enää ollut mikään neitokainen. Neljä hänen lapsistaan oli jo aikuisia. Oikeastaan Katariina oli ollut juuri samanikäinen kuin Aida ja Edith nyt muuttaessaan Appaloosa Plainsiin. Katariina katsoi hellästi Heidiin. Hänkin oli jo yli 30.

Koska tänään oli tärkeä päivä: -Aidan ja Edithin valmistujaiset Katariiina teki perheelleen aamiaiseksi lettuja. Kaataessaan maitoa jauhoihin hän mietti kuinka nopeasti aika oli mennyt. Hän oli eräänä aamuna herännyt siminä. samalla viikolla löytänyt hylätyn Heidin ja tutustunut Luukakseen. Sitten Heidistä oli tullut teini ja Katariinasta ja Luukaksesta aviopari. Luukas oli kuollut ja Katariina masentunut. Lapset otettiin huostaan, mutta Katariina oli saanut heidät takaisin. Ja nyt hänen vauvansa olivat jo aikuisia.

 Kaupungintalolla oli tungosta. Koko luokka perheineen oli paikalla. -Väistä! Victoria tokaisi ja ryntäsi Edithin ohi.
-Mikä kiire sinulla oli? Edith ihmetteli, mutta Victoria ei kuullut.

Paikalla oli myös Monte Vistan aamupostin toimittaja tekemässä juttua valmistujaisista.

Tilaisuus oli pidetty. Aidan keskiarvo oli 8,0. Edithin 10.0. Ulkona paistoi kevätaurinko ja taivas oli sininen. Edith oli onnellinen. Hän oli aikuinen nainen ja edessä näkyi loistava tulevaisuus mailmankuuluna kirurgina ja Mesijärvien perijänä.